Perjantaina 27p saavuimme Kylmäpihlajaan se on mielestäni kiva majakka saari jossa myös palveluita kuten ravintola ja kahvila. Ravintola siaitsee majakkarakennuksen toisessa kerroksessa. Sen yläpuolisissa kerroksissa huoneita joita saa vuokrata ns. saaristohotelli. Ravintolassa söimme lohikeittoa, se oli todellakin maittavaa.

Saaressa myös asiallinen grillipaikka, sekä liiteri missä on puita. saarella runsaasti tyrniä sitä pitää poimia  käsin, etteivät oksat vaurioidu. Monessa saaressa saa myös puristaa tyrniä.

Lindan kippari se kätevä mies on, sanoi vaimo kun tein uimaportaista lankonkin. Raumalla laituri matalalla ja täten föörin kautta kulku hankalaa minullekin,  vaimo ei edes suostunut ajattelemaan keulan kautta kulkua. Tiistai illalla klo;21.00 kävimme satamassa laittamassa virrat veneeseen ja samalla lupasin katsoa mitä olisi tehtävissä jotta Linda saataisiin ahteri edellä laituriin ja että vielä olisi kulkukin turvallista. Uimaportaat käänsin nurinpäin liina väliin jota pystyy säätämään laiturin korkeuden mukaan. Metallikierrätyksestä vielä hieman kaide putkea, vanerista taso ja valmista tuli. Yllätyin itsekin miten toimiva ja yksinkertaisen helppo ratkaisu tähän ongelmaan löytyi.Klo; 00.30 oli tehtävä suoritellu ns. asennusta vaille valmis. Keskiviikkona lähdimme Rauman Poroholmaan jossa oli Yö yhtyeen kesä konsertti. Se oli loistava Olli osaa ottaa vuodesta toiseen yleisönsä, eikä tunnelmaa latistanut edes lähes jatkuvana pysytellyt sade. Virvokkeita nautittiin siinä mittakaavassa, ettei aamulla ollut laisinkaan hutera olo. Suunnistimme aamulla vanhaan Raumaan pitsi viikoille, ilma oli onneksi aurinkoinen.Päivä kului shoppailun ja kahvittelujen merkkeissä.

13.7.2012. Perillä kotisatamassa, tyytyväisenä reissuun.




Tuuli oli melko kova Rihtniemen nokalla kotiin päin tullessa 12 m/s  puuskissa huomattavasti enemmän, pelkällä isolla purjeella vauhti vaelsi 6.5-7 s. Myötäisellä vene rullasi voimakkaasti peräsimen jättäessä voimakkaita pyörteitä paatin sehlatessa ja kipparin kammetessa pinnaa styyrpuurilta paarpuurille. Vaikka pinna veneessäni on pitkä niin silti siihen kohdistui valtava paine. Aika ajoin kova puuska tarttui purjeeseen ja tuntui, että jos vähänkään olisi tuullut enemmän niin olisi pitänyt olla isossakin ykkösreivi myötiksellä. Koitin myös mielenkiinnosta sivuvastaiseen ja sivutuuleen ja niihin meno oli ihan hyvin hallittavissa pelkällä isolla, joka on kylläkin vain 13 m². Oli mahtavaa kuulla kuinka voimakas vaahtopää kaatui pitäen kovaa kohinaa ja pauhetta kurssin ollessa myötäisellä.

Ainoa tapaturma oli kun viimeisenä päivänä Rauman jälkeen kovassa tuulessa myötäisellä puomi päätti vaihtaa puolta kun tarkaavaisuuteni herpaantui hetkeksi. Yritin himmata nappaamalla köysistöön kiinni niin kuin olin tehnyt aiemminkin, kylläkin heikommassa tuulessa. Vaan nyt käsi oli liian etäällä kaappaamassa ja köysistö iski ranteeseen, johon turposi noin puolen kanamunan kokoinen patti ja tunto lähti kädestä pois. Noin 20 min. päästä tunto alkoi pikkuhiljaa palautumaan ja patti laskeutumaan. Pääsin tunnustelemaan rannetta, olisiko kenties murtunut, mutta onneksi kipua ei tuntunut ja ranne vaikutti olevan kunnossa. Muistoksi jää joksikin aikaa kunnon mustelma.

Seuran mökiltä kihdiltä, kuvat kertokoon puolestaan.

Papu ja ISO Skylla

Raumalainen kaveri johon tutustuin Kihdillä seuramme mökillä purjehdimme muutaman päivän samaa matkaa kimpassa Inkooseen saakka aika kului mukavasti kun seuraili toistensa tekemisiä. Huumoria ei tästä purjehdus osuudesta puuttunut. Hänellä oli iso Skylla jonka oli uutena tilannut Luvialta edesmenneeltä Nallelta 17 v. sitten. Alus oli vieläkin mielestäni uuden veroinen, hyvin äijä oli paattinsa kunnossa pitänyt.

Gullkrona oli kohteista mieleenpainuvin.Erittäin kaunis luonto ja vanha kalastajantila, jossa paikat olivat tip top. Sekä lämminhenkinen isäntäväki. Paikalla ei saa enään nykyisin oleskella viiden jälkeen, koska paikka suljetaan viideltä. Vanha pari haluaa omaa aikaa, ovat sen varmasti ansainneet

Ykkösreiviin kahden köyden pikareivi.

Inkoossa näpertelin ostamastani kaksoispylpyrästä pikareivin ykköseen, jotta tarpeen vaatiessa saan hyvän reivin nopeasti , ilman mastolle menoa. Tämä on erittäin toimiva ratkaisu. Kiitokset Simpalle, hän antoi neuvon ja opastuksen miten se kannattaa tehdä.+++

Inkoossa idyllinen satama Jakob Ramsjö. Jota pyörittää serkkuni Mikko. Paikka on kuuluisa hyvästä ruuastaan ja sitä tullaan nauttimaan kauempaakin. Myös sauna on erinomainen, jonka pitää varata privaattina. Anniskelupuoli pelaa ja koko henkilökunta on vähän show meiningillä ja siksi varmasti porukka tulee yhä uudelleen ja uudelleen viettämään iltaa ja syömään maittavia herkkuja.

Perillä määränpäässä, eli Tallinnassa ja parin päivän bileet juhlinnassa ei säästelty. Vanhasta kaupungista löytyi mesta jossa olut parin euron huiteilla ja siiderikin vain 2.50e. hintaan kunnon rempseä haitarinsoittaja.

Paikallisessa pursiseurassa nuorten purjehduskilpailut.

Naissaari edessä ja minua laulatti.

Naissaari edessä ja minua ei laulattanut.

Lähtiessäni takaisin Suomen puolelle oli mainio purjehdus sää, kunnes. Ja ei muuta kuin karkuun Naissaareen. Vettä alkoi sataa ja hirveä myräkkä ja valo show. pruukit housuissa purjeet alas rauta ja genaakkeri käyntiin. Saaressa Venäjän vallan aikana miina tehdas. Tutustuin vielä illalla Imatralaisiin  Kaveruksiin jotka olivat lähteneet myös seikailemaan saimaalta. Heillä noin 12m  upea rautapaatti jossa sauna lämmitimme saunan ja kävimme välillä uimassa. Virvokkeita kului , myös konjakkia ja rommia joita en virvokkeiksi laske. Huumorilla veistettyjä tosi tarinoita tosi elämastä kerrottiin ja tultiin hyvin juttuun. jos oikein muistan,Taisin lurauttaa jonkun pienen laulunkin. Yöpuvulle 03.00 .

Imatralaisten alus korkeassa betonilaiturissa. ( huono kuva kulma parempaa kun en saanut)

Kapea kiskoinen rautatie

Lähtiessäni Nais saarelta oli lähes pläkä, jos olisin tuolla kelillä purjehtinut suomen puolelle oisi aikaa kulunut viikko tai kaksi eli isopurjeella  koneen avustamana takaisin Inkooseen.

Tämä kuva kaverini mökiltä.

Jaa juu Juhannuksen Vietin Parattulassa jonne vaimoni tuli autolla koska hänen piti mennä jo juhannus päiväksi töihin, eli koko reissun purjehdin yksin Luvialta Tallinnaan ja takaisin, aina välillä oli joku joka purjehti samaan suuntaan tutustuin moneen, ja sain paljon uusia kavereita jotka ovat aina tervetulleita. Parattula on kiva ja rauhallinen paikka jossa käsityöläis kylä ja Laura petrzens tehtaanmyymälä jossa kylläkin hajakokoja normihinnalla.

Krääs moottor paat.

Perhe Sluyts. ohitti minut tulivat myös Parattulaan juhannuksen viettoon. Lähdimme samaan aikaan luvialta. He hakivat vanhemman tyttärensä Raumalta mukaan joka sinne tuotiin Porista autolla